Rakennusten vahinkoselvitykset ja korjaaminen -ohje toteutettiin asiantuntijatyöryhmän toimesta

Rakennusten vahinkoselvitykset ja korjaaminen -ohjeelle oli tarve, sillä useat rakentamista ohjaavat säännökset ja ohjeet ovat uudistuneet noin viimeisen viiden vuoden aikana Ympäristöministeriön asetuksiksi, jotka ovat velvoittavia niin uudisrakentamisessa kuin korjausrakentamisessakin. Sen lisäksi edellinen, monilta osin vanhentunut Finanssiala ry:n yleisohje aiheesta on noin 15 vuoden takaa.

Ohjeen laatimista varten koottiin ohjausryhmän, johon kuului jäsenet mm. Ympäristöministeriöstä, Finanssiala ry:stä, Isännöintiliitosta, Kiinteistöliitosta, Taitotalosta, Eurofins Expert Services Oy:stä, Suomen JVT- ja Kuivausliikkeiden liitto ry:stä ja muutamasta sen jäsenyrityksestä, kuten Polygon Finland Oy:stä. Ohjeen pääpaino on vahinkoprosessin kokonaisuuden määrittelyssä jakamalla prosessi kaksiosaiseksi: A) kartoitus ja luokittelu sekä B) jatkotoimenpiteiden arviointi ja korjaustarpeen määrittäminen.

Rakentamista säätelevät lait ja asetukset ovat velvoittavia

Äkillisten vuotovahinkojen selvityksen tai jatkotoimenpiteiden yhteydessä havaitaan joskus myös rakenteiden toteutustapaan liittyviä pitkällä aikavälillä syntyneitä vaurioita. Nämä puutteet ja vauriot saattavat edellyttää peruskorjaukseen verrattavia rakenteellisia muutoksia, sillä rakentamista sääteleviä lakeja ja asetuksia tulee noudattaa myös kaikissa vahinkotapauksiin liittyvissä toimenpiteissä. Terveydensuojelulaki puolestaan edellyttää terveyshaittaa rajoittavien tai poistavien toimenpiteiden viipymätöntä suorittamista.

Vahingon luokitteluun perustuvat toimintamallit

Vahingon selvitys- ja korjausprosessin toimintamallin valinta perustuu kartoitusvaiheessa saatujen lähtötietojen perusteella määritettävään vahingon luokitteluun joko vähäiseksi, vaativaksi tai poikkeuksellisen vaativaksi. Luokittelukriteerit löytyvät ohjeesta. Vaativuusluokaltaan vähäisissä vahingoissa edetään yksivaiheisen toimintamallin (A) mukaan sisältäen kartoituksen ja luokittelun. Lisäselvitykset voidaan toteuttaa purkutöiden yhteydessä. Kartoitusvaiheessa tulee muun muassa selvittää:

  • vahinkoon liittyvien rakenteiden toteutustapa
  • arvioida veden kulkeutumisreittejä rakenteissa
  • selvittää kastuneen alueen laajuus
  • dokumentoida kartoituksen yhteydessä havaitut ilmeiset rakenteiden vanhat vahinkoon liittymättömät vauriot ja tunnistetut riskirakenteet.

Vaativien ja poikkeuksellisen vaativien vahinkojen toimintamalli sisältää molemmat vaiheet (A ja B). Toisessa vaiheessa (B):

  • arvioidaan lähtötietojen riittävyyttä
  • määritellään vahingosta aiheutunut korjaustarve
  • määritellään mahdolliset jatkotutkimustarpeet korjaustarpeen selvittämiseksi.

Tähän vaiheeseen liittyvät myös tapauskohtaiset korjaussuunnitelmat, sovellettavat toimenpiteet ja raja-arvot.

Rakennusten vahinkoselvitykset ja korjaukset -ohjeessa määritellään osaamisvaatimukset kartoituksiin, vahingon luokitteluun sekä jatkotoimenpiteiden määrittämiseen, tutkimuksiin ja korjaussuunnitteluun.

Vahingon kartoitus

Sen lisäksi, että kartoitusraportin tulee tarjota riittävät pohjatiedot vahingon luokitteluun ja lisätutkimustarpeen arviointiin, sen tarkoituksena on edesauttaa vakuutusyhtiötä vahingon korvattavuuden arvioinnissa. Kartoituskäynnin yhteydessä on arvioitava mahdollisuutta välittömille toimenpiteille, joiden avulla voidaan ehkäistä lisävaurioiden syntymistä.

Korjaustarpeen selvittäminen, korjaussuunnittelu ja korjaustöiden suorittaminen sekä rakenteiden kuivaus

Lähtötietojen riittävyydestä vastaa kohteen suunnittelija, jonka on selvitettävä rakennuksen rakennusaikainen rakentamistapa ja rakenteen kosteustekninen toimivuus sekä arvioitava, voidaanko tarkasteltavat rakenteet korjata rakennusaikaista rakentamistapaa noudattaen. Pääperiaatteena on, että korjaustoimenpiteillä rakenne saatetaan laatutasoltaan ja toiminnallisesti siihen tilaan, jossa se oli välittömästi ennen vahinkotapahtumaa. Vaativien ja poikkeuksellisen vaativien vahinkotapausten osalta suunnittelijan tulee arvioida hankkeen lupakynnyksen ylittymistä ja tarvittaessa olla yhteydessä paikalliseen rakennusvalvontaan. Myös korjaustyön onnistumisen todentamiseksi tarvittavat laadunvarmistusmenetelmät kuuluu määritellä.

Purkualueen tilojen lähtötilanne dokumentoidaan ja purkutyöt suoritetaan hallitusti ja pölyttömästi. Purkutöiden aikana on varauduttava lähtötiedoista ja korjaustarveselvityksestä poikkeaviin rakenneratkaisuihin, jotka saattavat vaikuttaa purkutöiden riittävyyden arviointiin. Purkutöissä ja purkujätteiden käsittelyssä on huomioitava mahdollinen rakennusmateriaalien sisältämä asbesti sekä muut haitta-aineet. Rakenteiden kuivaustarpeen tulee perustua rakennekosteusmittauksiin. Kuivumisen seurantamittausten ja päällystettävyysmittausten tulokset raportoidaan osaksi vahinkosaneerauksen päätteeksi luovutettavaa loppudokumentaatiota.

Vahinkotyyppien erityispiirteinä ohjeessa käsitellään viemärivuodot, palovahingot, suurvahingot ja rakennusaikaiset vahingot.

Polygonin asiantuntija ohjausryhmässä ja ohjeen esittelijänä liiton jäsenyrityksille

Polygon Finland Oy:n edustaja asiantuntijatyöryhmässä oli toimialapäällikkö Hannu Kärki, joka vastasi myös ohjeen esittelystä JVT- ja Kuivausliikkeiden liiton jäsenyrityksille. Hänen mukaansa ohje tuo selkeyttä vahingon selvitys- ja korjausprosessiin, kun kaikki osapuolet tietävät toimintamallit ja huomioon otettavat seikat. Vahingon jälkeen on mahdollisimman selvää, mitä vahinko on aiheuttanut ja miten vahingon aiheuttamat vauriot korjataan, huomioiden alkuperäinen rakennustapa sekä rakenteiden kunto vahinkohetkellä. Ohje on tarkoitettu sekä tilaajille että vahinkojen kartoittajille, korjausten suunnittelijoille ja toteuttajille. Ohjeessa on hyödyllistä tietoa myös vahingon kärsineelle, kiinteistön omistajille sekä vakuutusyhtiöiden edustajille.

Rakennusten vahinkoselvitykset ja korjaaminen -ohje kokonaisuudessaan.

Ota yhteyttä!